Karva-Kavereiden kuulumisia

Kevään 2016 uudet Karva-Kaverit

Testasimme lauantaina 9.4. mukaan toimintaamme 19 uutta Karva-Kaveria, tervetuloa mukaan joukkoomme!

KarvaKaverit_huhtikuu2016 – Kopio2

Seuraavan kerran testaamme uusia Karva-Kavereita mukaan toimintaamme näillä näkymin keväällä 2017.

Nuri-koiran ensimmäinen lukukoirakeikka

Nuri testattiin Suomen Karva-Kaveriksi 18.11.2015 ja joulukuussa koitti Nurin ensimmäinen keikka. Kyseessä oli Puistolan kirjaston lukukoirakeikka, joilla käymme kerran kuukaudessa vuorotellen kahden koirani Nurin ja Bubun kanssa. Lukukoiralle lukemisen tarkoituksena on kannustaa ja rohkaista lapsia lukemaan ääneen. Lukukoirakeikoilla on lapselle ja koiralle varattu oma rauhallinen tila, jossa on mukavat pehmotyynyt, joilla voi istua. Lukukoirakeikalla on lapsen ja koiran lisäksi läsnä pääsääntöisesti vain minä ohjaajana, mutta olennaista on, ettei lapsi lue ohjaajalle vaan koiralle. Jokaiselle lapselle on varattu lukuaikaa 15 minuuttia ja tänä aikana lapsi saa omaan tahtiinsa lukea valitsemaansa kirjaa tai halutessaan myös syöttää nameja Nurille ja rapsuttaa sitä. Nurin kohdalla minun ei tarvinnut hetkeäkään jännittää miten keikka menee, sillä Nuri on testattu Karva-Kaverien toimintaan sopivaksi ja tiedän sen nauttivan lapsien seurasta valtavasti.

Nurille oli etukäteen voinut varata ajan ja olimme Nurin kanssa riemuissamme, sillä keikan kaikki neljä aikaa olikin varattu. Lapset tulivat vuorollaan vanhempiensa kanssa kirjastoon ja osaa jännitti aluksi kovasti Nurin suuri koko, mutta hetken rapsuttelun jälkeen oli yhteys lapsen ja koiran välillä jo löytynyt. Nurille luettiin mm. Harry Potteria, Risto Räppääjää sekä aapista. Osalla lapsista oli haasteita lukemisessa, mutta jokaisen kohdalla lukeminen helpottui selvästi alun jännityksen jälkeen. Lapsen lukiessa Nuri painautui ajoittain aivan kiinni lapseen ja muutaman kerran olisi se myös halunnut mennä lapsen syliin istumaan ja tämäkös lapsia nauratti, sillä Nuri painaa kevyet 45 kg! Viimeisen lukijan kohdalla Nuri käpertyi kerälle lapsen viereen ja hetken kuluttua kuului huoneessa vaimea kuorsaus. Kerroin lapselle, että kyseessä oli Nurin ensimmäinen keikka ja lapsi oli lukenut niin rauhallisesti ja tasaisesti, että Nuri oli siihen nukahtanut. Lapsen ilo hetkessä oli käsin kosketeltavaa.

Koen, että Karva-Kaverien lukukoiratoiminta antaa valtavasti iloa sekä lapsille, koirille että minulle itselleni. Paras palaute lapsilta on leveä hymy keikan jälkeen ja usein kuuluva pyyntö vanhemmalle ”Haluan tulla uudestaan!”.

Niina ja Nuri-tanskandoggi (kuvassa)

nuri2

 

Unohtumaton ensimmäinen Karva-Kaverikeikkamme

Olimme kevättalvella 2015 ensimmäisellä Karva-Kaveri-keikalla vanhainkodissa. Hieman jännitin, kun ei ollut aavistustakaan millaisia asukkaita tapaamme. Vierailimme osastolla, jolla oli niin sänkypotilaita kuin parempikuntoisiakin asukkaita. Vanhainkodin virikeohjaaja kulki mukanamme koko keikan ajan ja otti aina ensin kontaktia vanhukseen kysyen halusiko tämä silittää koiraa. Mikä helpotus! Sänkypotilaiden tervehtiminen on fyysisesti hieman rankkaa niin minulle kuin koirallekin, sillä Väinö (32kg sylikoira) on sen verran matala, että joudun nostamaan sitä sängynlaidalle rapsutusetäisyydelle.

Ensimmäinen keikkamme oli jo lopussa, kun vierailimme vielä yhdessä olohuoneessa. Televisiota katsonut mies nappasi Väinön reippaaseen syleilyyn ja luetteli kaikki 12 ajokoiraansa parhaine saaliineen, mitkä hänellä oli ennen vanhainkotiin muuttoa ollut. Ronskein ottein rapsutti ja halaili Väinöä, joka villisti häntä pyörien puski vasten miehen jalkoja ja sohvaa. Olohuoneessa ollut rouva ilmoitti mieluummin katsovansa kuin koskevansa mutta kertoi ilahtuneensa koiravieraasta. Kun ajokoiramies hieman väsähti, rupesimme virikeohjaajan kanssa tekemään lähtöä osastolta.

Olohuoneessa oli kuitenkin vielä yksi mies, joka istui silmät kiinni pyörätuolissa. Virikeohjaaja epäröi, että kannattaakohan Väinön käydä häntä tervehtimässä, kun mies ei ole kahteen viikkoon avannut silmiään eikä reagoinut mihinkään. Kysytäänpä nyt kuitenkin kun kerran täällä ollaan! Virikeohjaaja kysyi mieheltä haluaisiko hänkin silittää koiraa, joka on nyt käymässä. Mies ei vieläkään avannut silmiään tai sanonut mitään, mutta vasemman käden sormet rupesivat tekemään rapsuttavaa liikettä! Ohjasin koiran seisomaan pyörätuolin viereen ja virikeohjaaja siirsi miehen käden Väinön selälle. Hetken rapsutettuaan kädestä alkoi löytyä laajemmalti liikettä ja mies silitti Väinöä koko selän mitalta. Samalla huomasin miehen itkevän hieman. Sillä hetkellä ymmärsin, kuinka tärkeästä asiasta Karva-Kavereiden toiminnassa on kyse ja olemmekin keikkailleet Väinön kanssa mahdollisimman usein.

Merrit & Väinö-bullterrieri (kuvassa)

Väinöiloinen